torstai 17. toukokuuta 2012

11. Ristiriitaisia tunteita



-Ohhoh, tuohan näyttää hyvältä. Eikä kampauskaan ole pahempi vaikka itse sanonkin. Diana hämmästeli.
-Oletko tosiaan sitä mieltä? Minusta tämä ei ole lainkaan sopiva asu tulevalle kuningattarelle. Aivan liian lyhyt ja ohut. Terensillä on ihme maku. Ja tämä kampaus, onhan se oikein sievä, mutta näytän aivan äidiltäni. Josefiina tuskasteli.
-No, onhan tuo asu ehkä vähän erilainen kuin muilla, mutta olet edellä kävijä. Hymyile nyt hieman. Minun pitää nyt mennä valmistelemaan huomisia juhlia. 
-Juhlia, mitä juhlia?
-Ups, en saa kertoa. Terens varmasti ilmoittaa sinulle pian. Pää pystyyn nyt. Nähdään. Diana sanoi ja hävisi portaikkoon.







































Dianan mentyä Josefiina niiskaisi. Vain tämän kerran minä itken.
Vain tämän kerran minä olen heikko.






































-Minä olen vahva. Minä pärjään.Tämän takia Lucia oli niin ankara minua kohtaan, hän valmisti minua tähän. Josefiina vakuutteli itselleen.





Alakerrassa palvelusneidot juoruilivat keskenään.
-Kuulitko jo, että huomenna juhlitaan Josefiina neidin ja prinssi Terensin kihlajaisia.
-Älä. Sehän on jännittävää. Voi neito parkaa, senhän huomaa kilometrien päähän, että hän pitää Jameksesta.
-Tästä tulee jännittävää. Katsotaan miten käy.
 Josefiinan maalatessa Terens asteli hänen luokseen.
-Varo, ettei mekolle roisku. Se oli aika kallis. Tarvitset sitä huomenna. Terens puheli.

-Ja miksiköhän minä tarvitsen sitä huomenna? Josefiina kysyi kohottaen kulmiaan.
-Tietenkin siksi, että  meillä on kihlajaiset. Terens sanoi täynnä sitä tiettyä ylimielisyyttä. 

-Olitko sinä ajatellut kertoa minulle siitä ollenkaan? Josefiina kysyi pisteliäästi.
-Mutta muru, kyllähän sinä tiesit tänne tullessasi, että niin tulee käymään. Terens vastasi  kylmästi.
-Anteeksi, minä vain en kuvitellut sen käyvän näin äkkiä. Josefiina takelteli.
-Minä vain haluan sinut, ennenkuin kukaan muu ehtii sitä tehdä ennen minua. Terens vastasi naurahtaen.
-Siihen tuskin on huolta. Josefiina sanoi niellessään järkytystään.
-En olisi siitä niin varma. Terens jatkoi.
 Diana oli huomannut mietteissään olevan Jameksen ulkona ja päätti mennä tämän seuraksi.
-Kuule, en tiedä oletko vielä kuullut, mutta ne kihlajaiset ovat jo huomenna.
-Huomenna jo? Diana kuuli Jameksen äänessä pienen järkytyksen.
 -Sehän on hieno juttu. Josefiina on aina unelmoinut siitä. James sanoi apeana.
-Kuule. Se, että hän on lapsena haaveillut siitä, ei tarkoita sitä, että hän haaveilisi siitä nyt. Diana sanoi ja nousi pystyyn. James nousi kuin käskystä myös.








-Tiedän sen. Mutta tiedän, että jos näin ei tapahtuisi hän katuisi sitä myöhemmin.
-Ehkä. Diana myönsi.
-Kuule, ei ole niin paha olla palvelusväkeä. Meillä on katto päämme päällä eikä tarvitse huolehtia raha-asioita. Tämä on arvokasta työtä. Diana jatkoi.
-Tiedän sen, näin on parempi. Vaikka Grandit tarjosivat minulle täydellisen lapsuuden, tiedän paikkani. James sanoi.
 Sinä iltana Josefiina meni uupuneempana kuin koskaan vuoteeseen ja miettien tulevia päiviä.
James vuorostaan istui synkkänä vuoteellaan ja mietti oliko tehnyt virheen. Ei, hän rakasti Josefiinaa niin paljon, että halusi hänen saavan täydellisen elämän.
 Seuraava aamu alkoi normaaliin tapaan. Diana kyseli neuvoja vanhemmalta palvelusneidolta päivän toimiin. Olihan tämä hänen ensimäinen kertansa kun hän järjesti kuninkaalisia kihlajaisia.


Kuningas Victor puolestaan antoi viime hetken vinkkejä Josefiinalle.
 Kihlajaiset alkoivat kuudelta illalla. Aluksi Terens esitteli tulevan puolisonsa vieraille.
 Josefiinaa ärsytti kun Terens tarttui häntä kädestä kaikkien nähden. Ja piti puheen, miten tulisi rakastamaan täydestä sydämmestään tätä upeaa naista.
"Mielistelyä". Josefiina ajatteli.
 Puolen tunnin seisomisen jälkeen Josefiina sai vihdoin istahtaa. Tosin hän olisi seisonut mielummin, jos olisi tiennyt kuinka kauan joutui istumaan siinä toisten pällistellessä heitä.
 -Nyt se sitten tapahtui, siitä tehtiin virallista. Diana jutteli Jameksen kanssa ruokasalissa.
























-Sehän on kerrassaan mahtavaa. James sanoi ja sai pirteän tekohymyn puserrettua huulille.

Josefiina ilahtui ikihyväksi kun huomasi perheensä olevan paikalla.
-Elisabeth!Josefiina huudahti.
-No hei, rakas siskoseni. Miten menee? Elisabeth kysyi.
-Ihan hyvin. Kaipa minä tähän totun. Josefiina vastasi pienesti hymyillen.
-Aivan varmasti totut. Elisabeth huomautti naurahtaen.

Terenskin kävi esittäytymässä Ellanooralle.
-Mukava tavata teitä.
-Samoin teitä, teidän korkeutenne. Ellanoor vastasi,

 Elisabethkin meni tervehtimään Terensiä.
-Pidättehän huolen sisarestani? Hän on ehkä tempperamenttinen, mutta sopeutuvainen. Elisabeth selitti.
 -Tottahan toki. En ole tavannutkaan pitkään aikaan niin ihastuttavaa tyttöä kun teidän sisarenne. Terens leperteli.
 -Ethän karkaa tällä kertaa? Jeremia kysyi vakavana hieman apealta Josefiinalta.
-En tienkään, olen nyt aikuinen. Osaan ajatella järkevästi. Josefiina vastasi hiukan loukkaantuneena.
 -Onko tämä asia sinusta nyt ok? Diana kysyi huolestuneena kun katsoi Jameksen selkää.
 -Tietenkin. Sanoi James ja halasi pitkään Dianaa.
 Monien jutustelujen jälkeen Josefiina oli päässyt karkaamaan vierailta. Hän oli pujahtanut kirjastohuoneeseen. Josefiina laskeutui sohvalle lepäämään väsyneenä. Tästä se nyt alkoi. Minun prinsessana olemiseni.
 Ellanoor söi tyytyväisenä kihlajaiskakkua. Pian hänen tyttärensä saisi kokea sen kaiken, minkä hänkin oli kokenut kotonaan Grandin valtakunnassa. Kyllä Josefiina vielä ymmärtäisi hänen ja Wiliamin ratkaisun. Kyllä Josefiina vielä rakastuisi Terensiin, olihan hänkin rakastunut vuosien saatossa Wiliamiin.
 Josefiina havahtui kun James saapui hänen luokseen.

-Tulitko piiloon vieraita? James lausahti rauhallisesti.
-Kyllä. Josefiina vastasi jännittyneenä.
 James istahti hänen viereensä.
-Oleko väsynyt?
-Kyllä, olen viimeksi ollut näin väsynyt kun karkasimme kotoa. Josefiina sanoi.
 Yht'äkkiä James veti Josefiinan lähemmäksi itseään.
-Olen pahoillani aiheuttamastani vaivasta. James sanoi.
 Ja sitten se tapahtui. Josefiina painoi silmänsä kiinni ja James painoi huulensa Josefiinan huulille ja suuteli pitkään.
 Sitten James äkkiä irtaantui.
-Anteeksi. Ei ollut tarkoitus.
 -Ei se mitään. Sanoi Josefiina ja juoksi halaamaan Jamesta. Viimeisen kerran.
 -Hyvästi James. Tästä lähin olet vain palvelusväkeä ja minä koitan todella muistaa sen. Unohdan sinut, meidät. Josefiina kuiskasi ja juoksi portaat alas.
 Diana katsoi huolestuneena kun Josefiina juoksi silmät kyyneleissä hänen ohitseen.
 Nyt hän vain toivoi, ettei James olisi yläkerrassa. Hän toivoi, että jokin muu oli syy prinsessan itkuun.
 Mutta. Siellä se James seisoi otsa rypyssä ja säpsähti kun Diana nousi portaat ylös.

 -James mitä täällä tapahtuu? Diana kysyi huolestuneena.
-Äh, ei mitään. Unohda se mitä näit. James sanoi.
 -Kuuntele James. Josefiina on nyt prinsessa. Hänestä tulee kuningatar. Sinun pitää unohtaa hänet. Jos joku näkisi, että saat prinsessan itkemään sinut laitettaisiin tyrmään. Diana sanoi.
-Tiedän sen. James vastasi.
 -Minä autan sinua unohtamaan prinsessan. Diana sanoi ja suuteli Jamesta.
 James hämmästyi perinpohjin Dianan yllättävästä eleestä.
-Usko pois, Josefiina ei ole ainoa nainen tässä maassa. Diana sanoi ja vinkkasi.





-Tiedän sen. James sanoi ja tarttui Dianaa kädestä.

Yhdestoista osa valmis. Ihan oon ylittäny itteni tässä julkasu tahissa. Huomaa, et ei oo enää koulua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti