Epilogi: Tervetuloa kuningatar

 Kuukaudessa ehti tapahtua paljon asioita.  James oli päättänyt siirtyä elämässään eteenpäin ja unohtaa Josefiinan.

 Ja mikäs olisikaan parempi tapa aloittaa uusi elämä kuin uusi ihmissuhde.
 -Siispä kysyn sinulta nyt Diana Elroit Harrygle, tuletko vaimokseni?
-Luulin jo, ettet ikinä kysyisi!

-Tulen, tulen, tulen! Diana hihkui innoissaan.

 Josefiina oli tuntenut koko aamun huonovointisuutta, mutta se vain kasvoi päivää kohden.

 Viimeiset kaksi tuntia oli mennyt oksentaen. Hän oli viimeeksi tuntenut olonsa yhtä kurjaksi lapsena oksennus taudissa. Puolet palvelusväestä olivat sen jo sairastaneet ja nyt se oli tarttunut prinsessaankin.

 Josefiina istui kädet täristen sängyllään.
-Dianaa, Dianaa! Josefiina huusi.

-Mitä nyt prinsessa? Diana ihmetteli.
-Sanoisitko Terensille, että en ruokaile tänään hänen kanssaan.  Voin hiukan huonosti.
-Mutta prinsessa tehän aivan hytisette. Teidän pitäisi nukkua.

 -Nouskaahan ylös prinsessa. Diana komensi.
-Mitä nyt? Josefiina kurtisti tuskissaan kulmiaan.
-Teidän pitää laittaa yöpuku päälle. Tehän kuolette tuon korsetin puristuksiin. Diana neuvoi.

 -Noin, helpottaako yhtään?

 -Minun päätäni särkee aivan hirveästi. Josefiina valitti.

 -Käykää nyt makuullenne prinsessa. Teidän täytyy todellakin levätä.

-Minä käyn ilmoittamassa prinssille. Diana sanoi.
-Hyvä on. Josefiina sanoi.

 -Teidän ylhäisyytenne! Diana huusi portaista.

 -Mikä on oikein hätänä? Terens murahti. Yleensä palvelusväki ei tullut häiritsemään häntä lukusaliin.
-Prinsessa on sairas. Hän ei ruokaile kanssanne tänään. Diana ilmoitti.
-Niinkö? Jättäkää asia minun huolekseni, minä huolehdin hänestä. Terens ilmoitti.
-Mutta teidän ylhäisyytenne, se voi olla tarttuvaa. Antakaa minä huolehdin hänestä.
-Ei, pitäkää vapaapäivä tänään. Minä pyydän. Terens sanoi.
-Jos niin tahdotte. Diana myöntyi.

 Terensin tullessa huoneeseen Josefiina nukkui pintapuolista unta. Hiki vain valui hänen otsaltaan.

 Terens laski mehukannun pöydälle ja meni katsomaan kipeää prinsessaa.

 Josefiina näytti niin hauraalta nukkuessaan. "Tässä on minun kuningattareni" Terens ajatteli.

Josefiina havahtui. Hänestä tuntui kun häntä tuijotettaisiin.
-Anteeksi, enkait herättänyt sinua? Terens kysyi.
-E-et tietenkään. Josefiina valehteli.

 -Mitä te nyt? Josefiina säikähti kun Terens laskeutui hänen vierelleen.
 -Älä säikähdä. Anna kun koitan onko sinulla kuumetta. Terens vastasi.
-Sinulla on aivan tulikuuma otsa. Terens säikähti.

 Pian Josefiina jo nukahtikin jännityksestä Terensin käsivarsille.

Terens peitteli väsyneen prinsessansa ja lähti lounaalle.

 Lounaan jälkeen James ja Diana lähestyivät Terensiä.
-Teidän majesteettinne. Meillä olisi asiaa. James ilmoitti.
 -Niin? Terens ihmetteli.
 -Olemme päättäneet mennä naimisiin, jos se vain suinkin käy teille? James kysyi.
-Niinkö? Sehän on mahtava uutinen, voisin vihkiä teidät saman tien! Terens ilahtui.
Jamesta hiukan ihmetytti miksi Terens oli asiasta niin innoissaan, mutta Diana tiesi mitä prinssi ajatteli. Kun James viimein menisi naimisiin, Josefiina voisi unohtaa hänet.

 -Ja näin minulle suoduin valtuuksin, julistan teidät mieheksi ja naiseksi. Terens lausui.

-Minulla on teille häälahja. Terens ilmoitti.
-Niinkö? Diana kysyi aivan ymmällään.
-Kyllä. Saatte asua yhdessä linnan sviiteistä. Koska olette palvelusväkeä, en voi antaa teidän muuttaa pois, mutta voi tarjota teille yhteisen kodin täältä linnasta. Terens ilmoitti.

 Seuraavalla viikolla, Josefiinan parannuttua Diana lähestyi häntä.
 -Prinsessa.
-Niin? Josefiina vastasi ja nousi ylös.
-Haluaisin kiittää sinua siitä, että otit asian niin hyvin. Dianan aloitti.
-Minkä asian? Josefiina ihmetteli.
-No sen kun minä ja James menimme naimisiin. Olen iloinen, että hyväksyit sen. Diana kiitteli.

 -NAIMISIIN? Josefiina huudahti järkyttyneenä.
Diana loi hämmästyneen katseen Josefiinaan.
-Ai, sen. Sehän on mahtava juttu. Jos suonet anteeksi minulla on hiukan kylmä, menen sisälle. Josefiina sai kasattua itsensä ja poistui.

 Josefiina löysi Terensin huoneestaan juttelemasta palvelusneidon kanssa.

-Dorothy, voisitko poistua. Josefiina hätyytteli.

-Kyllä teidän korkeutenne. Dorothy vastasi.

-Anteeksi Dorothy, palataan asiaan. Terens loi pahoittelun Josefiinan käytöksestä.

 -Miksi olet noin äreänä? Terens kysyi.

 -Vai miksi? Miksei minulle ole kerrottu, että James ja Diana ovat menneet naimisiin!

 -Ja  sinä, SINÄ olet vihkinyt heidät! Josefiina huusi kurkkusuorana.

 -Koska se asia ei enää kuulu sinulle. Terens vastasi rauhallisesti.
-Vai ei kuulu... Josefiina aloitti.

 Terens kaatoi hänet sängylle.
-Usko nyt. Sinä, et ole enää Jameksen. Sinusta tulee minun kuningattareni.

 Josefiinalta alkoi valua kyyneleet silmistä. Hän ei keksinyt mitään järkevää sanottavaa, niinhän se oli.

 -Ei, älä. Josefiina yritti vastustella kun Terens suuteli häntä.
 -Unohda hänet jo. Terens mutisi Josefiinan hiusten seassa.

 -Häät pidetään ensiviikolla. Terens ilmoitti ja huomasi kun Josefiinan silmät laajenivat.
-Hyvä on. Josefiina vastasi ja nyyhkäisi.

 Josefiina veti syvään henkeä. Tästä hänen velvollisuutensa vasta alkaisivat.

 James hautasi kasvot käsiinsä. Hän ei voinnut uskoa, että nyt se tapahtuisi.

 Ellanoor ihmetteli, miksi palvelusneito oli niin innoissaan kuninkaallisten häistä.

 -Oletko valmis. Terens kysyi.
-Olen, tästä eteenpäin olen vain sinun. Josefiina kuiskasi.

 -Hyvät alamaiset, tässä ovat uudet hallitsijat Terens Yanda ja Josefiina Yanda. Victor ilmoitti samalla kun luopui kruunustaan pojalleen.

 Elisabeth tunsi viimeinkin olevansa rauhallinen. Nyt Josefiina ei enää karkaisi Jameksen matkaan.
 Ja Wiliam ei ollut ikinä ollut niin ylpeä lapsestaan kun tänään. Hänen tyttärensä oli Yandan valtakunnan kuningatar.

 Illalla kaikkien vieraitten lähdettyä Dianalle tuli olo, että hänen olisi puhuttava Jamekselle.

 -James minulla olisi asiaa. Diana ilmoitti.
-Niin?

 -Minä olen raskaana. Diana sanoi punastuen.
 -Niinkö? Sehän on mahtavaa. James sanoi ja riensi syleilemään vaimoaan.
 James ja Diana eivät innoissaan huomanneet, että he eivät olleet ainuat salissa.
 Josefiina nieli järkytystään, jonka oli juuri saanut tietää. Diana ja James saisi lapsen.
James saisi lapsen, ei hän. Hänen kuuluisi olla kertomassa tuota, ei palvelusneidon.

 Terens oli nyt katsellut jo tunnin kun Josefiina seisoi vain paikallaan ja oli hiljaa. Hän ei jaksanut enää vain odottaa.
 -Josefiina?
Josefiina ei kuullut mitään. Niin lamaantunut hän oli.
 Terens astui Josefiinan eteen.
-Mikä hätänä? Terens kysyi.
 Yllätyksekseen Josefiina kapsahti hänen kaulaansa ja alkoi itkeä.
 Josefiina itki pitkään ja Terens silitteli ja lohdutteli häntä.
 -Anteeksi. Josefiina sanoi ja erkaantui.
-Ei, ei sinun tarvitse pyytää anteeksi jos sinulla on paha olla. Me kestämme kaiken yhdessä tästä lähtien. Terens sanoi ja hymyili.

 Tässä oli The Pasten päätös numero.


Kiitos lukijoille ja kommentoijille. Nyt uuden tarinan pariin :)