6. Uutisia

 Josefiina jatkoi Jameksen kiusaamista. Siitä huolimatta James päätti, ettei anna sen musertaa itseään.
Hänestä tulisi vielä hieno mies, nyt kun oli saanut siihen tilaisuuden. James oli erittäin kiitollinen herra Grandille.

Usein James leikkikin yksin kuninkaallista. Olisi ollut turha pyytää kumpaakaan tyttöä leikkiin mukaan. Elisabeth oli kyllä ystävällinen, mutta hänkin oli hienostoperheen tytär ja sen huomasi  hänestä. Hän oli kohtelias, mutta ei vaivautunut oleskelemaan Jameksen kanssa. Josefiina, no sitä nyt ei tarvinnut edes ajatella.

 -Mitä sinä teet täällä? Sinulla ei ole mitään asiaa tänne!Josefiina huudahti kun James laskeutui alas huoneestaan.
-Huoneeni nyt sattuu olemaan huoneesi matkanvarrella. James puolustautui.

-Ai ihanko totta? En tiennytkään? Josefiina puuskahti.
-Minä en todellakaan aio kökkiä vain yläkerrassa sen takia, että se häiritsee sinua! James tiuskaisi.
-No oho, osaathan sinäkin sanoa vastaan. Nyt mene muualle. Josefiina sanoi koppavasti.
 Juurikun James ajatteli pääsevänsä Josefiinasta eroon tyttö ilmestyi isojen tyynyjen kanssa alakertaan ja mottasi toisella niistä Jamesia.
 -Hullu mitä sinä teet! James huudahti ja kaappasi toisen tyynyn lattialta ja huitaisi takaisin.
 Kesken tyynysodan kumpikaan ei huomannut, että Ellanoor lähestyi heitä.
 -Mitä te kaksi oikein teette?!Nyt ne tyynyt alas käsistänne! Ellanoor huusi.
 Molemmat lapset järkyttyivät huomatessaan kuka tuli.
-Mikä on homman nimi? Ellanoor kysyi.

-Ööh, ei mikään äiti. Josefiina sanoi ja väläytti ison hymyn äidilleen. James vain katsoi nolona varpaisiinsa.
-Olen sanonut sata kertaa, että tyynyihin ei saa koskea! Ja nyt rangaistukseksi James saa käydä viemässä roskat ja Josefiina sinun hommasi odottaa sinua huomenna! Ellanoor puhui hyvin vihaiseen sävyyn.
-Kyllä rouva, anteeksi. James sanoi. Josefiina vain nyrpisti nenäänsä samalla kun Ellanoor poistui.
-Hieno homma. James tuhahti Josefiinalle joka oli jäänyt hänen luokseen. Josefiina vain naurahti.

 Roskapussia hakiessaan Jamesia ärsytti. Hänestä tuntui kuin Josefiina pääsisi tästä kuin koira veräjästä vaikka hän sen aloittikin.

 James ei muutenkaan ymmärtänyt miksi Josefiina oli koko ajan hänen kimpussaan, jos hän ei kerran sietänyt häntä miksi hän sitten oli koko ajan hänen kimpussaan.

 Jos Josefiina on tuollainen jatkossakin niin Jamses mietti miten he tulisivat koko sen ajan toimeen kun he asuisivat yhdessä?

 Seuraavana päivänä Josefiinaa ei naurattanut enää yhtään.

 Rangaistukseksi Lucia oli keksinyt, että Josefiina voi pestä kylpyhuoneen.

Se näyttikin siltä kun sitä ei olisi ikinä pesty.

Sillä välin kun Josefiina pesi kylpyhuonetta Wiliam oli pyytänyt Lucian keittiöön

-Nyt kun lapsetkin ovat jo noin isoja me emme enää tarvitse sisäkköä. Wiliam keroi Lucialle.

-Saan siis potkut? Lucia sanoi ja nyrpisti epäuskoissaan nenäänsä.

-Niin no, tavallaan. Olen jo sopinut veljeni kanssa, että saat vanhan virkasi takaisin. Wiliam selitti.

Lucian kasvoille levisi iso hymy. 

-Kiitos paljon. Lucia sanoi onnellisena.

 Kylpyhuoneen pestyään Josefiina tömisteli huoneeseensa.

-Tiedätkö mitä? Minä sitten inhoan kotitöitä. Josefiina valitti siskolleen.
-No eiväthän ne kivoja ole. Elisabeth naurahti siskolleen.
 -Mutta minua hieman huolettaa. Elisabeth sanoi varovasti.
-Niin mikä? Josefiina kysyi ihmeissään.
 -No me täytämme kohta viisitoista ja kohta vanhemmat päättävät perillisen ja sulhasen sitä myötä. Elisabeth sanoi itkuisena.
-Niin. Josefiina huokaisi ja jatkoi.
-Minä en halua naimisiin kenenkään kanssa ketä en rakasta. Enkä halua lähteä tästä talosta.
-Niin, en minäkään. Mutta toinen meistä lähtee. Elisabeth huokaisi.

 Elisabeth oli harvinaisen oikeassa. Samana iltana Wiliam kutsui heidät kaikki alakertaan.

 Wiliam ilmoitti, että Elisabethistä tulisi perijä ja tälle etsittäisiin tavan mukaan sulhanen niinkuin myös Josefiinalle. James sai jatkaa oloaan ihan niinuin tähänkin asti.

 Josefiinaa kismitti. Hän olisi halunnut perijäksi. Miksi Elisabethistä oli valittu perijä? Hänhän oli paljon vahvempi luonteinen kuin siskonsa?

 Josefiina ei ymmärtänyt, mutta juuri sen takia Elisabethistä oli tullossa perijä. Josefiina pärjäisi paremmin maailmalla. Elisabethin oli hyvä jäädä kotiin.

 Josefiina marssi kiukkuisena huoneeseensa. Hänhän ei kenenkään sätkynukeksi alentuisi.

 Niin oudolta kun se kuulostikin niin James tunsi piston sydämmessään kun kuuli, että Elisabethistä tulisi perijä. Se olisi Josefiinalle varmasti kova pala.
Niinpä James laskeutui hitaasti huoneestaan Josefiinan luokse kun tämä tömisteli yläkertaan.

 -Mitä nyt? Tulitko ilkkumaan? Josefiina niiskaisi.
-En. Ajattelin, että haluaisit juttu seuraa. James sanoi rohkeasti.

Josefiina oli vähän epäröivä, mutta oli iloinen kun James tuli.

-Minusta on vain niin epäreilua. En halua naimisiin kenenkään vieraan kanssa. Enkä halua muuttaa pois täältä. Josefiina vuodatti ja tirautti pari kyyneltä.

Yht´äkkiä James tarttui Josefiinasta kiinni ja veti tytön isoon halaukseen. 

-Kyllä sinä pärjäät sinä olet vahva. James sanoi ja puristi tyttöä kädestä.

-Kiitos. Josefiina kuiskasi hiljaa.