5. James saapui taloon

Aika vierähti nopeasti.  Josefiina ja Elisabeth olivat nyt kymmenen vuotiaita.

Sen kunniaksi Wiliam oli maalauttanut tyttöjen huoneen uudestaan.

 Ellanooran masennuksen jälkeen Wiliam vihdoin myöntyi ottamaan sisäkön heille.

 Lucia oli 19-vuotias, mutta hyvin koulutettu. Hän oli koko ikänsä asunut Grandin linnassa ja oppinut siellä miten hienojen naisten tulisi käyttäytyä ja miten pedata pedit ja kaikkea muuta hyödyllistä.

 Siitä huolimatta, että Lucia oli koulutettu hän tiesi olevansa vain sisäkkö ja näin perheen alamainen.

Usein se myös kyllästytti häntä ja hän tunsi itsensä kyllästyneeksi.

 Siitä huolimatta hän oli ahkera työn tekijä ja tiesi, että näin saisi osakseen edes jonkun laista arvostusta.

Lucia oli hiukan kauhuissaan kun näki millaisen nukkumapaikan hän sai. Grandin linnassa hänellä oli ollut oma huone ja hieno sängy. Hän oli odottanut saman tapaista kun kerran muutti toisen Grandin palvelukseen. Mutta nuorempi Grandy taisi olla hiukan pihi, hän ajatteli.

 Lucian perus tehtäviin kuului opettaa tytöille myös kirjoittamista ja lukemista. Ja naisellisuuden alkeita.

Lucian opeissa kävi myös naapurin tyttö Peatrice. Koska heillä ei ollut varaa palkata omaa opettajaa oli Wiliam sanonut, että tyttö voi käydä heillä.

Josefiina inhosi Luciaa. Hän ei ymmärtänyt miksi hänen täytyisi osata tarjoilla kun hän oli hienosto perheen tytär. Lucia laittoi hänet kävelemään lautanen kädessä pitkin taloa, että hän oppisi oikea oppiset askeleet.

 Elisabeth sitä vastoin rakasti Luciaa. Hänestä oli aivan mahtavaa oppia tarjoilemisen ja vieraitten viihdyttämisen salat. Hän osasi jo kevyesti astellen tarjoilla ruokia.

Josefiinasta tuntui, että Lucia vaati häneltä enemmän kuin siskoltaan. Hän joutui kanniskelemaan monia lautasia kerralla. Luciaa harmitti kun Josefiina ei omannut perus positiivista luonnetta. Oppiminen olisi käynnyt silloin paljon mutkattomammin.

Josefiina niin inhosi tiskaamista. Hänen mielestään hienojen naisten ei pitäisi tiskata. Sellainen kuului rahvaille.

 Eräänä aikaisena aamuna ollessaan kävelyllä Wiliam huomasi kaatopaikalla jotakin liikkuvaa.

Hän huomasi penkillä nuokkuvan pojan, suunnilleen Elisabethin ja Josefiinan ikäinen.

Hei poika! Tule tänne. Wiliam huikkasi.

 Pojalla oli kuraiset vaatteet ja likaiset hiukset. Eikä lainkaan kenkiä!
-Mitä sinä teet täällä tämmöiseen aikaan? Wiliam tiedusteli.
-Ööh, en mitään erikoista. Poika vastasi arasti.
-Mikä on nimesi poika? Wiliam kysyi huolestuneena.
-James. Poika vastasi,
-Minä olen Wiliam Grand.
Pojan silmät suurenivat kuin lautaset. -Oletteko kuningas?
-En sentään, veljeni on tätä nykyä. Wiliam vastasi naurahtaen.

-Mikset ole kotona tähän aikaan? Wiliam kysyi.

Poika nolostui selvästi. -Minut heitettiin ulos kotoa, kun äiti meni uusiin naimisiin. Minulla ei ollut tilaa kotona. James selitti.

Wiliam kauhistui.

-Tule mukaani, saat asua perheeni luona. Wiliam sanoi lempeästi.

-Käykö se varmasti perheellesi? James kysyi varovasti.

-Saa luvan käydä. Minulla on kaksi sinun ikäistäsi tytärtä, tylsää sinulla ei pitäisi olla. Wiliam selitti.

 Kotona Wiliamia kyllä jännitti aika paljon mitä hänen vaimonsa sanoisi tähän.

 Ellanoor otti asian kyllä yllättävän hyvin.
-Tervetuloa perheeseemme James. Ole kuin kotonasi. Ellanoor toivotti.
-Kiitos rouva. James sanoi ujosti.

 Elisabeth katseli sivummalta ihmeissään kuka poika heille oli oikein ilmestynyt.
-Elisabeth, tule tänne. Ellanoor komensi.

-James, tässä on tyttäreni Elisabeth.

-Elisabeth, James asuu tästä päivästä alkaen luonamme. Kohtele häntä sen mukaisesti. Ellanoor selitti.

-Kyllä äiti.

 -Hei James, hauska tutustua. Elisabeth ojensi kätensä.
-Samoin. James sanoi ujosti.
-Nähdään myöhemmin, minun pitää kiiruhtaa nyt kouluun. Elisabeth sanoi ystävällisesti.
(Wiliam oli ilmoittanut tytöt kylän koululle sen jälkeen kun he täyttivät seitsemän vuotta)

-Mitä luulet viihtyisitkö meillä? Ellanoor kysyi.

-Kyllä, rouva. James sanoi arasti ja hymyili pienesti.

 -Lucia, tulisitko käymään täällä? Ellanoor pyysi.
-Kyllä rouva.

 -Tässä on James. Hän muuttaa meille. Hän on tästä päivästä lähtien perheen jäsen. Ellanoor selitti.

 -Mutta rouva, ei ole hyvä ottaa kodittoamia asumaan luoksensa. Lucia selitti.

 -Lucia, se on mieheni tahto! Ja tässä talossa ei jätetä lapsia pihalle! Ymmärrätkö? Ellanoor sanoi vihaisena.

 -Kyllä rouva, olen pahoillani. Lucia sanoi.

-Ja nyt pyydän, käy kaupassa ostamassa Jamesille uudet vaatteet ja leikkauta hänen hiuksensa. Ellanoor sanoi.

-Kyllä rouva.

 Ellanooran vanhasta huoneesta sisustettiin Jamesille  huone.

 Illalla kun molemmat tytöt olivat kotona Wiliam pyysi koko perheen ulos. Josefiinallekin ilmoitettiin, että James oli nyt perheenjäsen.
-Isä, et voi olla tosissasi! Et voi tuoda meille mitään roskaväkeä! Josefiina huusi.

 -Josefiina! Siisti suusi. Se, että meillä on rahaa, ei tee meistä parempia ihmisiä. Wiliam rähjäsi.

 -James olet oikein tervetullut meille. Älä tunne itseäsi ollenkaan alempiarvoiseksi. Wiliam selitti.
-Kyllä herra Grand. James vastasi.

-Josefiina, sinun on nyt totuttava tähän tilanteeseen, koska se pysyy tälläisenä. Yritä olla kohtelias. Ellanoor selitti tyttärelleen. 

Josefiina pyöräytti vain silmiään vastaukseksi.

 Illalla Josefiina meni aikaisin nukkumaan kun ei jaksanut katsella Jamesin paapomista, mitä hänen vanhempansa tekivät.

 Sen sijaan Elisabeth kipusi portaat ylös Jamesin luokse.

 -Älä välitä siskostani. Hän nyt on vähän tuollainen. Elisabeth sanoi.
-Ei se mitään. En odottanutkaan, että kaikki pitäisivät minusta. James sanoi apeana.

 -Minun puolestani olet ainakin tervetullut. Elisabeth ilmoitti.
-Kiitos. James hymyili.

Viikon onnistuneesti pakoiltuaan Jamesta, Josefiina uskaltautui parvekkeelle maalaaman.

-Ja minähän olen hienosto perheen tytär enkä kestä, että kodissani hyysätään roskaväkeä. Josefiina puhahteli itsekseen.

 Illalla ollessaan onkimassa James kuuli askelten lähestyvän häntä.
-Luuletko, että siitä saa muka kalaa? Josefiina tuhahti

James laittoi ongen sivuuna ja katsahti Josefiinaa.

-Mikä sinun ongelmasi oikein on?

-Sinä. Luuletko, että sinun yhteiskunta arvosi nousee vaikka muutikin meille? Josefiina kysyi happamasti.

-En tiedä mitä ajat takaa, mutta en rupea kanssasi tähän. James tuhahti.

 -Oletpas olevinasi nokkela. Josefiina ärähti.

Josefiina oli koko viikon Jamesin kimpussa.

Mutta välillä James itsekin aloitti riidat. Josefiinalle kun ei tarvinut kuin irvistää niin hän oli raivoissaan.

Mitäs piditte tästä osasta?

Lisää tulossa. Saattaa viivästyä hiukan opiskelu kiireiden vuoksi, mutta koitan välillä ehtiä pelatakkin.