1. Kommunikaatio vaikeuksia

 -Tule täksiyöksi huoneeseeni. Wiliam sanoi.

Ellanooraa kouraisi vatsasta. Nytkö jo? Hän ajatteli.

-Hy-hyvä on. Ellanoor sai sanottua vaikka hänestä tuntui, että hän rupesi tärisemään kauttaaltaan. Näkisikö hän enää koskaan perhettään? Niin usein kävi, että tyttäret eivät enää tulleet käymään kotoaan kun heidät naitettiin, jollekin.

 Ellanoor asteli epävarmoin askelin miehensä perässä alakertaan. Nytkö tämä vaimon leikkiminen alkaisi? Oli ikävä ajatella edes niin, mutta Ellanoor tunsi itsensä aivan liian nuoreksi tähän leikkiin. Hänen kuuluisi olla varma näistä asioista, ennenkuin tekisi mitään. Hän haluaisi aikuistua ensin hieman.

 Hän ja Wiliam olivat samanikäisiä, mutta aivan eri maailmoista. Miten heidän ajattelu tapansakin erosi niin paljon toisistaan vaikka molemmat olivat saaneet kuninkaalisen kasvatuksen. Wiliam tuntui niin varmalta.
Tosiasiassa Wiliam ei ollut ollenkaan varma. Hän ei tiennyt miten naisia tulisi käsitellä, saati sitten omaa vaimoa. Eihän he edes osanneet keskustella toistensa kanssa luontevasti.

 Parin tunnin päästä Ellanoor ja Wiliam vain katselivat toisiaan. Molempien kasvoilla oli lempeä, mutta kiusaantunut hymy. Miten tästä koskaan voisi tulla mitään? Voisivatko he koskaan olla luontevasti  toistensa lähellä.

Seuraavana iltana Wiliam pyysi Ellanoorin kanssaan katselemaan takkatulta.

 -Wiliam, mitä sinä ajattelit kun vanhempasi kertoivat , että sinulle on löydetty vaimo? Ellanoor kysyi ujosti mieheltään.

Wiliam meni hiukan hämilleen , mutta sanoi sitten: -olin aivan kauhuissani kun sain kuulla. Ehdin jo luulla, että pääsisin irti perheeni kahleista- Olin niin kyllästynyt siihen, että palvelusväki pörräsi koko ajan ympärillä ja mitään ei saanut tehdä itse. Entäs itse?

-Olin pakkaamassa jo tavaroitani kun olin kuullut jo aikaisemmin kun äiti ja isä keskustelivat asiasta. Kun sain tavarat kasattua niin isä tuli huoneeseeni ja sanoi - Hyvä kun sait tavarat kasattua, koska nyt lähdetään tapaamaan tulevaa aviomiestäsi. Ellanoor selitti.

-Mitä? Wiliam sanoi. Mutta emmehän me koskaan tavanneet ennen häitä.

-Niinpä, silloin samana päivänä me menimme naimisiin kun minulle kerrottiin asiasta.

-No huh huh. Minä sain sulatella asiaa melkein kaksi kuukautta ennen häitämme. Wiliam sanoi ja tunsi kamalan kuumuuden ihollaan.

-Kamalaa täällähän palaa! Ellanoor voihkaisi kauhuissaan. 

-Apua! Huudahti Wiliam joka joutui liekkien armoille.¨

Ellanoor juoksi kauhuissaan hakemaan vettä pihan kaivosta ja heitti sitä monta ämpärillistä miehensä päälle ja takanliekkeihin. Pitkän sammutus yrittyksen jälkeen he saivat tulen sammumaan.

Wiliam sai pieniä palovammoja tulenaiheuttamista liekeistä, mutta ei mitään pahempaa. Tälläkertaa selvittiin säikähdyksellä.

Ellanoor säikähti aivan kamalasti. Hänen sydämensä takoi aivan hullua vauhtia hänen rinnassaan. Hän tärisi aivan kauttaaltaan, mutta uskaltauti ottamaan miestään käsistä kiinni. Wiliam hiukan säpsähti moista liikettä. Ellanor kun nyt sattui olemaan kokoajan kamalan varautunut hänen seurassaan, ettei olisi tullut mieleenkään, että hän tekisi minkään laista aloitetta mihinkään päin.

-Ei mitään hätää, minä voi ihan hyvin. Vähän paikkoja polttelee, mutta ei mitään muuta. Wiliam koitti rauhoitella selvästi säikähtäneen näköistä vaimoaan.

Ellanoor teki seuraavan siirtonsa ja otti askeleen eteenpäin ja painoi huulensa Wiliamin huulille.

Wiliam säpsähti taas. Jotain aivan odottamatonta.

Illalla kylvyssä ollessaan Wiliam pohti päivän tapahtumia. Tämä voisi muuttaa hänen ja Ellanoorin suhdetta aivan uuteen suuntaan.

 Viikko kului nopeasti. Ellanoor ja Wiliam eivät olleet paljoa ehtineet nähdä toisiaan kun Wiliam oli kuitenkin joutunut juoksemaan lääkärintarkastuksissa ja olemaan tarkailussa. Vihdoin Wiliamin kaikki haavat olivat parantuneet ja hän pystyi olemaan normaalisti.

 -Voitko sinä varmasti ihan hyvin? Ellanoor kysyi. Hän oli juuri saanut kotityöt tehtyä ja saapui juttelemaan miehelleen.

 -Kyllä, voin oikein mainiosti. Wiliam vastasi. Häntä hiukan ärsytti kun oli joutunut koko viikon juoksemaan ties minkälaisissa tarkastuksilla. Sillä välin Ellanoor oli taas ehtinyt etääntyä miehestään.  Sen huomasi hänen eleistään, Ellanoor vaikutti kiusaantuneelta kun Wiliam koitti keskustella hänen kanssaan.
 -Minä taidan mennä omaan huoneeseeni nyt. Ellanoor sanoi ja hän huomasi kuinka harmissaan Wiliam siitä oli.
Wiliam nousi äkkiä sängystä ja tarttui Ellanooria olkapäästä.
 -Odota, älä mene.
Ellanoor säpsähti taas.
-Kuules nyt, me olemme naimisissa. Koita olla vähän rennompi seurassani. Wiliam sanoi lempeästi.
-Minä yritän kovasti, mutta se ei ole niin helppoa. Minulle annettiin sellainen kasvatus, että pitää koko ajan olla erittäin kohtelias ja hymyillä vain kauniisti. Ellanoor selitti hiukan nolostuneena.
Wiliam hymyili vaimolleen. -Sille asialle on tehtävä jotain. Sanoi Wiliam ja painoi suudelman vaimonsa huulille.
 Ellanoor punastui ja hymyili pienesti.- Taidat olla oikeassa.
 -Nyt kun sanoit, niin eikö meidän pitäisi hankkia lapsi? Kait mekin tarvitsemme joskus perijän? Ellanoor kysyi punastuen. Hän kaipasi niin kovin lisäeloa tähän talouteen. He olivat vain päivät pitkän kahdestaan linnassaan. Ellanoor ei muistanut, että olisi käynnyt takapihaa kauempana sen jälkeen kun muutti Riverwieviin.
 Wiliam vakavoitui.
-Oikeastaan minä en hirveästi haluaisi lapsia.
Ellanoor synkistyi.
-Mutta! Kyllähän meidän tarvitsisi perijä saada.
 -Niin, en ymmärrä miksi se on kaikille niin tärkeää? Mutta en haluaisi lapsia ainakaan vähään aikaan, en ainakaan ennenkuin sinä olet tottunut asumaan täällä. Wiliam selitti.

Ellanoor tunsi kuinka kiukku nousi hänen päästään. 

-Jaahas, minä taidan nyt tosiaankin mennä nukkumaan! Ellanoor tiuskaisi ja asteli pois.

Portaita kivutessaan Ellanooria hävetti. Kuinka hän oli antanut kiukulleen vallan. Hänen olisi pitänyt vain hyväksyä miehensa päätös. Mutta mitä virkaa hänellä täällä edes oli jos he eivät hankkisi lapsia. Kahdestaan istuisivat ilman rakkautta koko elämänsä.

 Yöllä Ellanoor heräsi kamlaan mahakipuun. Hänellä oli kamala olo ja häntä heikotti.
Apua, mikä ihme minua vaivaa? En ole ikinä tuntenut tälläistä kipua vatsassani. Ellanoor mietti.

Aamulla heti herättyään Ellanoor juoksi vessaan oksentamaan. Olo ei ollut yhtään sen parempi. Häntä rupesi jo hiukan pelottamaan. Hänellä oli vahvasti omat veikkauksensa, miksi hänellä oli niin huono olo.

Ensimmäinen virallinen osa nyt tässä!