10. Yandan valtakunta

 Hevosvaunut olivat juuri jättäneet Jameksen sekä Josefiinan Yandan valtakunnan sisäpihalle. Siellä pariskunta kävi kiivasta keskustelua, samalla kun he odottivat, että heidät tultaisiin opastamaan peremmälle.

 -Josefiina, yritä nyt ymmärtää. Näin on parempi. Minut on tarkoitetti palvelusväkeen ja sinut kuningas perheeseen. James selitti kiihtyneelle Josefiinalle.

-Ymmärrätkö sinä, että jos minä nyt astun tuosta ovesta sisään, se on tämän tarun loppu? Josefiina sihahti.
-Niin on parempi. James lausui rauhallisesti.

-Kuinka voit sanoa noin? Minä todella rakastin sinua. 

-Niin minäkin sinua, mutta Josefiina myönnä pois se ei olisi

koskaan onnistunut.

 -Sinä aina vetoat vain yhteiskunta asemaan. Sillä ei ole minulle mitään väliä. Josefiina yritti.
-Usko pois, on sillä. Se merkitsee sinulle. Sinä vain annoit tunteittesi sokaista itsesi. Minä kyllä muistan kuinka haaveilit tästä kaikesta. Ja minä haluan antaa sinulle sen kaiken. En voi tehdä sitä itse, joten päästän sinut menemään. James jatkoi.
-Nyt minä tiedän mistä on kysymys. Vika ei ole minussa. Sinä, et voi hyväksyä sitä, että asema tuli minulle perintönä, mutta ei sinulle. Sinä olet vieläkin katkera. Annoitko ikinä oikeasti minulle anteeksi? Josefiina kuiskasi kyynelten seassa.
-Älä. James koitti estää kyynelten tulon.

-Ymmärrän James. Tämä on kait viimeinen suudelmamme. Sanoi Josefiina ja suukotti pikaisesti rakastamaansa miestä.

-Ei. James sanoi ja yllätti Josefiinan tartumalla tämän käteen ja vetämällä mukaan tuliseen suudelmaan.

-Tämä on viimeinen suudelmamme ja haluan, että muistat sen. Teidän korkeutenne. James sanoi ja erkaantui sitten Josefiinasta.

 Josefiina havahtui askeliin. Vaalea hiuksinen nuori tyttö lähestyi heitä.
 -Päivää, minä olen Diana Harrygle. Palvelusväkeä. Tulin opastamaan teidät peremmälle. Tyttö puheli.
-Päivää, minä olen Josefiina ja tuossa on James. Josefiina esitteli.
-Teidät siis johdatan prinssi Terensin luokse.
 -Ja te saatte lähteä minun mukaani. Diana kertoi ja viittelöi lähtemään mukaansa.
 Dianaa kävi Josefiina sääliksi. Hän oli nähnyt Josefiinan ja Jameksen riidan ikkunasta. Tyttö oli jo menettänyt sydämmensä toiselle ja nyt oli ryhtymässä kuningattareksi toiselle miehelle. Se oli varmasti raskas taakka. Dianalta nousi karvat pystyyn kun hän ajatteli mitä olisi tapahtunut, jos prinssi Terens olisi nähnyt äskeisen. Olihan Diana kuullut huhuja miksi Josefiina ilmestyi vasta nyt paikalle ja Terens oli varmasti varsin tietoinen niistä huhuista.

 Diana johdatti heidät suureen saliin. James eikä Josefiina ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa.
-James tule mukaani, perehdytän sinut talon tavoille. Josefiina prinssi Terens saapuu tuota pikaa teitä vastaan. Sanoi Diana ja kohta hän ja James olivat jo toisessa päätä taloa.

 Josefiinan sydän pamppaili Terensin lähestyessä häntä. Terens jätti pienen välimatkan Josefiinaan ja pysähtyi. Terens aivan selvästi tarkasteli Josefiinaa päästä varpaisiin. Ja sitten asteli hänen luokseen.

-Josefiina Grand, otaksun? Terens sanoi tullessaan Josefiinan luokse.
-Ky-kyllä. Josefiina vastasi hermostuneena.
-Päätitte näköjään sittenkin saapua paikalle. Terens vastasi kylmästi.
Josefiina ei  nähnyt asikseen vastata. Häntä puistatti, jos Terens kerran tiesi hänestä ja Jameksesta, miksi hän oli palkannut Jameksenkin tänne.

Hetken päästä itse kuningaskin saapui paikalle. Hän toivotti Josefiinan tervetulleeksi linnaansa ja käski Terensin näyttää tytölle tämän huone.

-Tämä on sinun huoneesi. Saat sisustaa tätä mielesi mukaan. Terens kertoi tylsistyneenä. Josefiina ei ollut sanonut sanaakaan pitkään aikaan.

 -Kuule onko sinulla kaikki hyvin? Olet ollut aika hiljaa jo kauan aikaa. Terens kysyi.
 -Äh, anteeksi. Olin mietteissäni. Tämä huone on oikein kaunis. Parempaa ei voisi toivoakkaan. Josefiina sanoi apeana. Häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, millaiseen komeroon hänet olisi työnnetty. Hän oli juuri muuttanut aivan vieraaseen valtakuntaan aivan vieraan miehen luokse.
 Yht'äkkiä Terens vetäisi Josefiinan luokseen.
-Piristy kultsi, sinä olet kohta kanssani tämän valtakunnan hallitsija. Sinun ei pidä näyttää noin myrtsiltä.
 "KULTSI!" Josefiina huusi päänsä sisällä. Ei voi olla totta. Kuinka omahyväinen tuo mies oikein onkaan?
-Tietenkin, olen oikein innoissani. Josefiina vastasi tekopirteästi.
-Jätän sinut nyt purkamaan tavaroitasi. Kaapissa on vaatteita, jotka on tarkoitettu sinulle. Käytä niitä. Sinun on nyt pukeuduttava asian mukaisesti kun asut täällä luonani.
-Selvä. Josefiina sanoi ärtyneenä, mutta yritti peittää sen.

 Terensin mentyä Josefiina lösähti tuolille ja antoi kyynelten valua. Miksi minulle piti käydä näin? Josefiina ajatteli masentuneena, mutta säpsähti kun joku astui hänen huoneeseensa.

 Dianahans sieltä vain tuli.
-Hei, saanko istahtaa seuraksi.
-Tottakai. Josefiina vastasi ja yritti pyyhkäistä kyyneleet pois näkyvistä.

 Turhaan. Diana ennätti nähdä ne.
-Sinulla taitaa olla sopeutumis vaikeuksia vai mitä?
-Ehkä lievästi sanottuna. Josefiina nyyhkäisi.

 -Usko pois, totut vielä. Täällä on ihan mukavaa. Ja Terenskin osaa olla aivan ihana, jos vain haluaa. Häntäkin taitaa vähän jännittää seurasi. Diana selitti.
 -Noniin, nousehan pystyyn. Diana sanoi ja veti Josefiinan perässään.
 -Taidan tietää mistä tässä on kyse? Jameksesta vai mitä?
-Ky-kyllä. Me seurustelimme ennen tänne tuloa ja hän jätti minut.
Se tuli Dianalle yllätyksenä. Kuka olisi niin törppö, että jättäisi tulevan kuningattaren, tulemalla vielä hänen alaisekseen?!
 -Leuka pystyyn. Sinusta on tulossa kuningatar. Älä anna tunteillesi valtaa. Usko pois, unohdat hänet nopeammin kuin arvaatkaan. Dianan lohdutteli.







































-Jos kerran sanot niin. Olet todella ystävällinen minulle. Miksi? Josefiina kysyi ujosti.
-Pidän sinusta ja se on työtäni. Tästä edes, olen aina käytettävissäsi. Liittyi se mihin tahansa. Vaatteitten valinnasta juttelemiseen. Diana sanoi.


Kymmenes osa uunista ulos :)